Virkattu Totoro

Työkaverini pyysi minulta Totoroa. Jeeee! Tämä Lucy Collinin ohje  on yksi ikuisista lemppareistani. Ohje on selkeä ja lopputulos aina niiiiiin pyöreä ja pehmoinen.

Virkattu Totoro vahtii viherkasveja :)

Olen aiemminkin saattanut mainita kärsiväni lievästä neulakammosta. Tässä yhteydessä se tarkoittaa sitä, että pelkään viime hetkellä tuhoavani jo melkein valmiin työn, jos mokaan jotain yksityiskohtia ommellessani. Olisi aika kiva, jos ompelemaan voisi oppia jollain muulla konstilla kuin ompelemalla! Hiljalleen se on kuitenkin ruvennut sujumaan paremmin. Tämä on neljäs virkkaamani Totoro ja oikeastaan nenän ja viiksien kanssa näpertely oli kaikkein mukavin vaihe. Huippukiva pikkuprojekti oli tämä!

Suosikkiyksityiskohtani on muhkeista muhkein häntä :)

Jeee!

Pram spanner elikkä vaunulelu

Tänään valmistui Tamara Gaalin ohjeen pohjalta vähän sovellettu hyvin pöllöisä vaunulelu. Aika helluunen!

Virkatut pöllöt <3

Tämä oli todella mieluinen projekti! Pöllöjen virkkaaminen on aina kivaa ja pääsin oppimaan monenlaista uutta juttua. Hirveästi en ole aiemmin puljannut helmien kanssa, mutta nyt voin kertoa, että helposti rispaantuva 2 mm paksuinen lanka ei turhan näppärästi sujahda 3 mm paksuisesta reiästä läpi. Kun muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta homma lähti liikkeelle, tämä valmistui suht ripeästi. Pikkuotukset rytmittävät kivasti isompien projektien parissa puuhastelua ja on kivaa, kun välillä tulee nopeasti valmista.

Ihan perusmustat turvasilmät toimivat amigurumeilla mielestäni tosi hyvin. Kuitenki tällaiset ihan kevyesti värilliset silmät tuovat kivasti vähän lisää eloa, mutta eivät silti ole turhan realistisia.

Virkattu kukka toimii hyvin välikappaleena!

Ihana ja inspiroiva homma kokonaisuudessaan! Innostuin kokeilemaan myös puuhelmien maalausta kynäruiskulla. Puolisoni harrastaa Warhammer 40k -miniatyyrien maalausta ja mielestäni örkkivärit sopivat myös helmiin oikein nätisti. En kuitenkaan tohtinut käyttää omamaalamia helmiä tähän työhön, koska en yhtään osaa arvioida, kuinka a) myrkyllisiä ja b) kestäviä ne olisivat olleet. Kynäruiskun opettelu oli kuitenkin älyttömän hauskaa!

Pöllö idea [sic]

Jos laskin oikein, blogillani on ikää jo huikeat kolme viikkoa. Jee! Alkukankeus hälvenee pikku hiljaa. Haluan tässä vaiheessa tunnustaa, että harkitsin käsityöblogin perustamista pitkään ja hartaasti, koska

1) mitä jos kukaan ei lue?

2) mitä jos joku lukee?

Kieltämäti melkoisia modernin ihmisen tragedioita molemmat kauhukuvat. Nyt kun niistä on hiljalleen päästy yli, voi ehkä jo todeta, että blogi on tuonut paljon uutta intoa ja inspiraatiota. Tässäpä kuvaa tuoreimmasta somevälitteisestä projektsta:

Pöllö on osa vaunulelua, joka tulee lahjaksi pienelle ihmiselle. Itsekseen ja itselleen virkkaaminen on kivaa, mutta tuhannen paljon kivempaa on näpräillä jollekin muulle. Kiitos teille, jotka olette multa virkkeitä tilanneet - te teette tästä harrastuksesta entistä hauskemman! ^_^

Pikkupöllö kehottaa lukemaan käsityöblogien lisäksi Kjell Westötä.

Virkkaajan viherkasvihoitoa ja välityötä

Suuri hetki pienen virkkaajan elämässä: ensimmäinen tilaustyö tuntemattomalle valmistui ja se oli vastaanottajalleen mieluinen. Aivan huikeaa! En olisi pari vuotta sitten voinut kuvitellakaan, että osaisin näperrellä jotain, joka tekee jonkun iloiseksi. Kyllähän jänskätti, sillä enimmäkseen olen virkkaillut vain omaksi ilokseni. Tässäpä kuvaa:

Totoro-touhut ovat aina mieluisia ja inspiroivia. Meillä ei kotona ole montaakaan viherkasvia, sillä en ole erityisen kyvykäs kukkien hoivaaja. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä lajia kuvan kasvi edustaa. Se on sitkeästi keikkunut puolisoni matkassa vuosia ja säilynyt hyvin hengissä, kun en yhteiselomme aikana ole koskenut siihen. Tässä oma kontribuutioni hoivaamiseen:

Seremoniallisen tanssin myötä tästä kukkasesta kasvanee jättimäinen puu!

Arjessa on pitänyt vähän kiirettä ja kaikki keskeneräiset isommat projektit tuntuvat junnaavan. On pientä värikriisiä ja pingotuskriisiä ja yleistä lankakriisiä ja sen sellaista. Niinpä päätin keventää olotilaa tällaisella yhden illan jutulla:

Kyseinen sieni oli hyvää reeniä, sillä kuten olen aiemmin maininnut, neula ja lanka eivät tahdo pysyä käsissäni. Elävästi tuli mieleen haalarimerkkien ompelu opiskelujen alkuajoilta, kun sormet verillä näpersin noita silmiä. Tämä oli siinä mielessä erittäin merkittävä jämälankaprojekti, että en sortunut ostamaan yhtä ainutta uutta lankaa! Suhteeni lankoihin näyttää siis olevan varsin terveellä pohjalla ja lankaholismini hyvin aisoissa. Yksinäinen sieni tosin kaipaa kaveria ja päädyin hankkimaan seuraavaa otusta varten maksullisin ohjeen, mutta se ei ole lankaa, joten sitä ei lasketa!