Suuri hetki pienen virkkaajan elämässä: ensimmäinen tilaustyö tuntemattomalle valmistui ja se oli vastaanottajalleen mieluinen. Aivan huikeaa! En olisi pari vuotta sitten voinut kuvitellakaan, että osaisin näperrellä jotain, joka tekee jonkun iloiseksi. Kyllähän jänskätti, sillä enimmäkseen olen virkkaillut vain omaksi ilokseni. Tässäpä kuvaa:
Totoro-touhut ovat aina mieluisia ja inspiroivia. Meillä ei kotona ole montaakaan viherkasvia, sillä en ole erityisen kyvykäs kukkien hoivaaja. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä lajia kuvan kasvi edustaa. Se on sitkeästi keikkunut puolisoni matkassa vuosia ja säilynyt hyvin hengissä, kun en yhteiselomme aikana ole koskenut siihen. Tässä oma kontribuutioni hoivaamiseen:
 |
| Seremoniallisen tanssin myötä tästä kukkasesta kasvanee jättimäinen puu! |
Arjessa on pitänyt vähän kiirettä ja kaikki keskeneräiset isommat projektit tuntuvat junnaavan. On pientä värikriisiä ja pingotuskriisiä ja yleistä lankakriisiä ja sen sellaista. Niinpä päätin keventää olotilaa tällaisella yhden illan jutulla:
Kyseinen sieni oli hyvää reeniä, sillä kuten olen aiemmin maininnut, neula ja lanka eivät tahdo pysyä käsissäni. Elävästi tuli mieleen haalarimerkkien ompelu opiskelujen alkuajoilta, kun sormet verillä näpersin noita silmiä. Tämä oli siinä mielessä erittäin merkittävä jämälankaprojekti, että en sortunut ostamaan yhtä ainutta uutta lankaa! Suhteeni lankoihin näyttää siis olevan varsin terveellä pohjalla ja lankaholismini hyvin aisoissa. Yksinäinen sieni tosin kaipaa kaveria ja päädyin hankkimaan seuraavaa otusta varten maksullisin ohjeen, mutta se ei ole lankaa, joten sitä ei lasketa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti